Parempaa johtajuutta
Eläimellistä johtajuutta?
25.3.2015
0

Kriisin hetkellä suomalaiset haikailevat vahvaa johtajaa. Vahvuus on päivitettävä nykymaailmaa varten.

Tutkimuksissa on paljastunut joukko dominoivan henkilön ominaisuuksia. Kyseessä on kolmen piirteen akseli: rohkeus – aggressiivisuus – aktiivisuus. Rohkeus on tietysti johtajan keskeinen piirre; siihen liittyy myös uskallus ottaa riskejä. (Rohkeuden vastakohta tutkimuksissa on ujous.) Asioita on ajettava tarpeen tullen aggressiivisesti, jotta menestyisi. Hellittämätön aktiivisuus on ilmiselvästi johtajalta kaivattava ominaisuus. Tämä tuntuu vastaavan hyvin EVA:n 2015-vuoden arvo- ja asennetutkimuksen nimeä: Ken on maassa jämäkin?

Edellä mainitut tutkimustulokset on saavutettu sateenkaarikaloilla ja valkoposkihanhilla. Ne on julkaistu Animal behaviour –aikakauskirjassa. Haluan tietää, onko ihmisyhteisöillä mitään lisättävää muun eläinkunnan johtamisihanteisiin?

Kun me ihmislajin edustajat arvioimme käyttäytymistä, suhtaudumme eri tavalla omiin tekemisiimme kuin muiden toimintaan. Kun kyse on omasta toiminnasta, meillä on taipumus panna merkille olosuhteiden vaikutus. Muiden ihmisten kohdalla tulemme olettaneeksi, että teot juontuvat kyseisen henkilön ominaisuuksista. Tätä nimitetään attribuutioharhaksi tai korrespondenssivääristymäksi.

On harhaista ajatella, että Suomen ongelmat ratkeavat, kun löytyy johtaja, jonka ylivertaiset ominaisuudet auttavat maan raiteilleen. Max Weber kuvasi juuri tämän mekanismin: kriisiaikoina ruvetaan etsimään johtajaa, jolla on poikkeuksellisia ominaisuuksia. Kypsempi lähestymistapa olisi katsoa kokonaisuutta – systeemisiä olosuhteita – jotka vaikuttavat kenen tahansa johtajan toimintaan. Kokonaisuus määrää osiaan, ja jos kokonaisuus ei muutu miksikään, se muuttaa ajan oloon jokaisen johtajan omaksi kuvakseen.

Attribuutioharhan häikäisevin esimerkki on suhtautuminen Vladimir Putiniin. Viestimet pursuavat kuvauksia hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja toimintatavoistaan. Kun lukee Venäjän valtakunnan historiaa vuosisatoja taaksepäin, huomaa, että johtajuudessa ei ole tapahtunut suurta muutosta pitkällä aikavälillä. Kansakunta kutsuu esiin samanlaisia johtajia. Historian suurmiesteoria joutaisi ansaittuun lepoon, ellei se olisi niin mediaseksikäs lähestymistapa. On vaivatonta ja myyvää kuvata loputtomiin yksilöiden ominaisuuksia, koska yhteiskuntien tutkiminen on työlästä ja epämuodikasta.

Viime aikoina johtajan vahvuutta on mitattu korvaamattomuudella. Kun Putin oli poissa julkisuudesta kymmenen päivää, maailma oli varpaillaan. Vahva yhteiskunta taas on sellainen, jossa kukaan ei ole korvaamaton. Johtaja huolehtii koko ajan siitä, että rinnalla on joukko ihmisiä, jotka tarpeen vaatiessa voivat astua esiin ja ottaa vastuuta. Juuri tällä hetkellä joka ainoan suomalaisen osaamista ja aktiivisuutta tarvitaan. Vahva johtaja on sellainen, joka auttaa kehittämään potentiaaleja ja kykenee luomaan yhteistyötä. Tämä toiminta voi luoda olosuhteet, joissa ominaisuudetkin ovat parhaimmillaan.

 

 

Kirjailija

Mahdollisen vai mahdottoman johtamista?

Kriisin hetkellä suomalaiset haikailevat vahvaa j...

Lue lisää

On 0 kommentit