Parempi vointi
Elinvoimaa omalla näytöllä
17.11.2014
0

Katselet tietokoneen näyttöä, ellet lue tabletilta tai kännykästä. Kaikki muutkin tuijottavat näyttöä: lääketieteen harjoittamisen on oltava näyttöön perustuvaa. Oikeuslaitoksessa tuomioiden on perustuttava näyttöön.

Hoitotyön tutkimussäätiö määrittelee:

“Mitä tarkoitetaan näyttöön perustuvalla toiminnalla (NPT)? Näyttöön perustuva toiminta on parhaan saatavilla olevan ajantasaisen tiedon harkittua käyttöä asiakkaan/potilaan hoidossa (ml. terveyden edistäminen) sekä hänen läheistensä huomioimisessa. Tavoitteena on vastata hoidon tarpeeseen käyttäen vaikuttaviksi tunnistettuja menetelmiä ja hoitokäytäntöjä (STM 2009).” http://www.hotus.fi

On oikein ja kohtuullista, että terveydenhuollon rahoitusta suunnataan evidence based –lähtökohdasta ponnistaville hankkeille. On hyvä, että käypä hoito perustuu tutkitulle tiedolle. Näyttöä hoettaessa unohtuu kuitenkin usein muutama tärkeä seikka. Ensimmäinen on hyvinvointia tutkivien tieteiden moninaisuus ja toinen on ihmisten yksilölliset erot.

Kun kartoitetaan ihmistä tutkivia tieteitä, listasta tulee loputon. Esimerkkejä ovat vaikkapa biologia, psykologia, sosiologia, uskontotiede, musiikkitiede, kansantaloustiede, historia, paleontologia ja ravitsemustiede. Kytkennät voivat olla yllättäviä: on ilmestynyt suuri määrä kvanttifysiikkaan perustuvia teoksia ihmisyydestä. Kun pohditaan vaikka mielenterveyden hoitoa, kirjastotiede ja informatiikka saattavat joissakin tapauksissa olla yhtä tärkeitä kuin farmakologia. Kun noutaa kirjastosta kohottavan kirjan – ja lukeekin sen – aivoissa tapahtuu ihmeellisiä asioita.

Otetaan esimerkiksi vaikka kaamosmasennuksen hoito. Tiedämme, että kirkasvalo auttaa: se huijaa aivot uskomaan, että kevät on koittanut talven keskelle. Aivojen välittäjäaineita voi saada virkistetyksi nauttimalla kalaöljyä, mäkikuismauutetta tai berberiiniä. Liikunta auttaa varmasti. Jotkut pulahtavat avantoon, Etelä-Suomessa kylmään sulaveteen. Meditointi auttaa monia. Toiset turvautuvat ystävien tai ammattiavun keskusteluterapiaan.

Entä yksilöiden erot? Näiden huomioon ottamisessa ravitsemustiede on erinomaisena esimerkkinä: siellä orastaa geenien ja ravitsemuksen yhteispelin tutkimus. Nutrigenomiikka on melko uusi tieteenala, joka tutkii ravinto- ja perintötekijöiden vuorovaikuksia. Alan tutkimus pyrkii edistämään terveyttä ja vähentämään sairastumisen todennäköisyyttä. Jonakin päivänä voimme saada yksilölliset ravitsemussuositukset, koska sama ravintoaine vaikuttaa eri tavoin perimästämme riippuen, ja toisaalta ravinto vaikuttaa geenien eskpressioon.

Jani Kaaro kirjoitti jo vuonna 2012 loistavan artikkelin Tiede-lehteen. Siinä hän toteaa esimerkiksi seuraavaa: “Jos kyseessä on ravinnon käsittelemiseen osallistuva geeni, laiskan tai hyperaktiivisen muunnoksen kantajat reagoivat ruoka-aineeseen eri tavalla. Tämä havainto on johtanut nutrigenomiikan suurimpaan lupaukseen: räätälöityihin ruokavalioihin.”

”Markkinoilla on jo joitakin geenitestejä, joita myydään räätälöidyn ruokavalion idealla, mutta ne ovat niin yleisluonteisia, ettei niistä ole käytännön hyötyä. Nykytietämys geenien ja ravinnon yhteisvaikutuksista on vielä niin alkeellista, että matka tarkasti räätälöityihin ruokavalioihin on pitkä. Toissa vuonna julkaistu tutkimus antaa kuitenkin esimakua siitä, mitä tuleman pitää.” http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ruoka_saataa_geenejasi

Vielä emme saa geenitiestien perusteella selville, sopivatko meille runsaat vai vähäiset hiilihydraatit, runsas vai niukka rasvamäärä. Väestötasolla ehdotettu ravitsemusmalli ei ehkä sovi itselle. On kokeiltava, kunnes löytyy sopiva.

Hyvinvoinnin monien keinojen soveltamisessa yksi koko ei sovi kenellekään tässäkään asiassa. Eri menetelmät sopivat erilaisille ihmisille erilaisissa tilanteissa, eikä ole syytä sulkea pois yhtä vaihtoehtoa toisten kustannuksella. Esimerkiksi musiikkiterapian mahdollisuuksia hahmotteli jo filosofi Baruch Spinoza (1632 – 1677): ”Musiikki on hyväksi iloluontoiselle, pahaksi melankoliselle ja yhdentekevää kuurolle.”

Asenteiden valinnasta puhutaan paljon. Omien ajatusten valinta onkin tehokas hyvinvoinnin ja voiman lisäämisen keino. Kaikilla yksilöillä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole kykyä valita omia asennoitumisiaan. Ellei huomaa, että voisi valita toisenkin asenteen kuin nyt käyttämänsä, tulee reagoineeksi ympäristön tapahtumiin sokeasti. Jotkut onnekkaat oivaltavat jo nyt, että voiman hankinnan lähtökohta on lepo. On levättävä kaikesta, mistä voi. Varsinkin on levättävä ahneudesta, huolista ja vihasta. Se, joka ei vielä ole harjaantunut asennevalintaan, saa lohtua neurotieteiden uudesta evankeliumista: aivot voivat muovautua toisenlaisiksi missä tahansa elämän vaiheessa. Kun aivoja alkaa käyttää uudella tavalla, vaikkapa uudenlaisiin tilanteisiin hakeutumalla, aivojen toimintatapa (ja jopa anatomia!) muuttuu.

Oikean asenteen totuuskriteeri on toimivuus, mutta toimivuuden testaamiseksi on tiedettävä millaiseen elämään pyrkii. Tämän selvittämiseksi on kirkastettava itselleen se, miten haluaa elämänsä elää. Aina, kun haluaa tehdä yksilöllisiä hyvinvointiratkaisuja, tukeutua omaan näyttöön, on kysyttävä, mitkä ovat näytön kriteerit.

Ehdotan, että oman näytön kriteeri on toimivuus pitkällä aikavälillä: omaksutusta toimintatavasta koituu elämänmittaisia hyvinvointihyötyjä, ja elämästä tulee pitkä. Tämä sulkee pois pikahyötyjä tuottavat vippaskonstit.

Lääkkeillä on usein sivuvaikutuksia. Valitettavasti itsehoidollakin voi olla. Moni on oivaltanut aivan itsekseen tumman suklaan ja punaviinin ihmeitä tekevän voiman masennuksen hoidossa. Kumpikin aine on hyödyksi sopivina määrinä, mutta liikaa käytettynä haitallinen. Sama soveltuu myös leipään ja perunoihin, joita moni käyttää masennuslääkkeenä. Runsaat hiilarit saattavat kohentaa serotoniinin tuotantoa. Ainakin ne rauhoittavat: kun hiilaria mättää riittämiin, turtumus vie mielestä maailman murheet, ja kaiken muunkin. Kertyvät liikakilot masentavat kuitenkin siinä määrin, että hyödyt muuttuvat haitoiksi.

Jos itselle soveltuvaa elinvoiman lisäämisen tapaa ei ole vielä löytynyt, se ei tarkoita, ettei sitä ole olemassa. Uusia kokeilemattomia voimanhankinnan tapoja on käytännöllisesti katsoen ääretön määrä.

 

 

Kirjailija

On 0 kommentit