Parempaa johtajuutta
Eläimellistä johtajuutta?
25.3.2015
0

Kriisin hetkellä suomalaiset haikailevat vahvaa johtajaa. Vahvuus on päivitettävä nykymaailmaa varten.

Tutkimuksissa on paljastunut joukko dominoivan henkilön ominaisuuksia. Kyseessä on kolmen piirteen akseli: rohkeus – aggressiivisuus – aktiivisuus. Rohkeus on tietysti johtajan keskeinen piirre; siihen liittyy myös uskallus ottaa riskejä. (Rohkeuden vastakohta tutkimuksissa on ujous.) Asioita on ajettava tarpeen tullen aggressiivisesti, jotta menestyisi. Hellittämätön aktiivisuus on ilmiselvästi johtajalta kaivattava ominaisuus. Tämä tuntuu vastaavan hyvin EVA:n 2015-vuoden arvo- ja asennetutkimuksen nimeä: Ken on maassa jämäkin?

Edellä mainitut tutkimustulokset on saavutettu sateenkaarikaloilla ja valkoposkihanhilla. Ne on julkaistu Animal behaviour –aikakauskirjassa. Haluan tietää, onko ihmisyhteisöillä mitään lisättävää muun eläinkunnan johtamisihanteisiin?

Kun me ihmislajin edustajat arvioimme käyttäytymistä, suhtaudumme eri tavalla omiin tekemisiimme kuin muiden toimintaan. Kun kyse on omasta toiminnasta, meillä on taipumus panna merkille olosuhteiden vaikutus. Muiden ihmisten kohdalla tulemme olettaneeksi, että teot juontuvat kyseisen henkilön ominaisuuksista. Tätä nimitetään attribuutioharhaksi tai korrespondenssivääristymäksi.

On harhaista ajatella, että Suomen ongelmat ratkeavat, kun löytyy johtaja, jonka ylivertaiset ominaisuudet auttavat maan raiteilleen. Max Weber kuvasi juuri tämän mekanismin: kriisiaikoina ruvetaan etsimään johtajaa, jolla on poikkeuksellisia ominaisuuksia. Kypsempi lähestymistapa olisi katsoa kokonaisuutta – systeemisiä olosuhteita – jotka vaikuttavat kenen tahansa johtajan toimintaan. Kokonaisuus määrää osiaan, ja jos kokonaisuus ei muutu miksikään, se muuttaa ajan oloon jokaisen johtajan omaksi kuvakseen.

Attribuutioharhan häikäisevin esimerkki on suhtautuminen Vladimir Putiniin. Viestimet pursuavat kuvauksia hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja toimintatavoistaan. Kun lukee Venäjän valtakunnan historiaa vuosisatoja taaksepäin, huomaa, että johtajuudessa ei ole tapahtunut suurta muutosta pitkällä aikavälillä. Kansakunta kutsuu esiin samanlaisia johtajia. Historian suurmiesteoria joutaisi ansaittuun lepoon, ellei se olisi niin mediaseksikäs lähestymistapa. On vaivatonta ja myyvää kuvata loputtomiin yksilöiden ominaisuuksia, koska yhteiskuntien tutkiminen on työlästä ja epämuodikasta.

Viime aikoina johtajan vahvuutta on mitattu korvaamattomuudella. Kun Putin oli poissa julkisuudesta kymmenen päivää, maailma oli varpaillaan. Vahva yhteiskunta taas on sellainen, jossa kukaan ei ole korvaamaton. Johtaja huolehtii koko ajan siitä, että rinnalla on joukko ihmisiä, jotka tarpeen vaatiessa voivat astua esiin ja ottaa vastuuta. Juuri tällä hetkellä joka ainoan suomalaisen osaamista ja aktiivisuutta tarvitaan. Vahva johtaja on sellainen, joka auttaa kehittämään potentiaaleja ja kykenee luomaan yhteistyötä. Tämä toiminta voi luoda olosuhteet, joissa ominaisuudetkin ovat parhaimmillaan.

 

 

Parempi vointi
Elinvoimaa omalla näytöllä
17.11.2014
0

Katselet tietokoneen näyttöä, ellet lue tabletilta tai kännykästä. Kaikki muutkin tuijottavat näyttöä: lääketieteen harjoittamisen on oltava näyttöön perustuvaa. Oikeuslaitoksessa tuomioiden on perustuttava näyttöön.

Hoitotyön tutkimussäätiö määrittelee:

“Mitä tarkoitetaan näyttöön perustuvalla toiminnalla (NPT)? Näyttöön perustuva toiminta on parhaan saatavilla olevan ajantasaisen tiedon harkittua käyttöä asiakkaan/potilaan hoidossa (ml. terveyden edistäminen) sekä hänen läheistensä huomioimisessa. Tavoitteena on vastata hoidon tarpeeseen käyttäen vaikuttaviksi tunnistettuja menetelmiä ja hoitokäytäntöjä (STM 2009).” http://www.hotus.fi

On oikein ja kohtuullista, että terveydenhuollon rahoitusta suunnataan evidence based –lähtökohdasta ponnistaville hankkeille. On hyvä, että käypä hoito perustuu tutkitulle tiedolle. Näyttöä hoettaessa unohtuu kuitenkin usein muutama tärkeä seikka. Ensimmäinen on hyvinvointia tutkivien tieteiden moninaisuus ja toinen on ihmisten yksilölliset erot. (lisää…)

Parempaa ajattelua
Yksilön ja yhteisön vastuuta
13.11.2014
0

Yksilön vastuu on edelleen muodissa. Keskustelu pyörähti käyntiin 90-luvun alun laman jälkeen. Kun julkisen sektorin rahat vähenivät, vanhuksista piti yhtäkkiä tulla aktiivisia ja elämään suuntautuneita. Nykyisen laman aikoihin sama toive ulottuu lapsiin: heidän tulee kyetä vastaamaan elämästään yhä varhemmin.

Mitä vastuu oikeastaan tarkoittaa? Lukuisten määritelmien joukosta mieleen nousee klassikko: vastuu edellyttää, että yksilö on aikonut ja aiheuttanut jotakin. Määritelmä on täynnä ongelmallisia käsitteitä.

Yksilön määrittelemme näppärästi: yksilö on yhden yhtenäisen ihoalueen ympäröimä osa kokonaisuudesta. Lapsellista? Arkiajattelumme tuottama määritelmä onkin omituinen: tiedämme, että iho läpäisee jokseenkin kaiken ihmisyytemme kannalta olennaisen aineksen. Silti haluamme vakaasti uskoa, että meillä itsellämme ja ympäristöllä on kiinteä raja. (lisää…)

Parempi yhteiskunta
Talousviisaus ja innovaatiot
11.3.2014
0

”Professorien sanoma saisi johtaa tekoihin” otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa 1.3. Mitä kansalainen tekee, kun hesari suosittelee ”taloustieteen kolmen suomalaisen huipun” raporttia? Rientää tietenkin valtioneuvoston sivuille printtaamaan ilmaista (?) muistiota.

Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola ovat kirjoittaneet Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset –raportin. Tekstissä käsitellään paitsi talouden tilaa myös tietä eteenpäin. (lisää…)

Parempi yhteiskunta
Yllättävä luottamus
28.2.2014
0

Mitä uutta ja mielenkiintoista voisi löytää kirjasta, jonka nimi on Luottamus? Kun Harvardin valtiotieteilijä Robert Putnam julkaisi sosiaalista pääomaa koskevat tutkimuksensa 1990-luvulla[1], luottamuksesta puhuttiin Suomessakin joka notkossa ja saarelmassa. Paljon toistettuna luottamuksesta tuli tyhjyyttään kaikuva käsite. Näin käy kaikille sanoille, joita yhä uudestaan turhaan lausutaan. (lisää…)